Siihen mennessä olin neulonut kolme "Jussisliparia" ja siinä oli kokemukseni hermoja vaativasta neulonnasta. Ensimmäinen oli harjoituskappale, ja mielestäni ruma kuin mikä. Liian iso, neulottu löyhästi ja kuvion takana langat kulkivat rumasti. Tein toisen version, joka olikin sitten liian pieni, mutta muuten loistava. Onnistuin jatkuvasti kieputtelemaan kahta lankaa, eikä kuvion taakse jäänyt lankoja roikkumaan. Kolmas sitten onnistuikin, ja meni joululahjaksi pienelle pojalle.
Olin paljoa (varmaan vuotta) aiemmin nähnyt yläasteen käsityöluokan seinällä punaisen, erittäin kauniin neulemekon. Silloin mekosta ei vielä tullut sitä "mäkin haluun tehdä ton!"- efektiä.
Kun sitten aloin miettiä mitä kivaa tulevalle vauvalle voisi tehdä, löysin käsityölehtipinostani vuoden 2010 Modan nro. 10. Lehden kannessa oli nainen sylissään vauva. Molemmilla oli yllään punaista. Vauvalla oli yllään kaunis punainen "Tinja-Nella"- niminen villamekko. Bingo, tämän minä teen.
Ja järki meinasi mennä...
Olin lukenut ohjeesta tarvikkeiden lisäksi korkeintaan aloitussilmukoiden määrän, ennen kuin ostin langat ja puikot. Puoli vuotta minä tein sitä mekkoa hampaat irvessä. Asiaa ei parantanut muiden antamat kommentit "Mitä jos se onkin poika?"
Vastasin, että menee varastoon. Kyllä sille käyttäjä löytyy ennemmin tai myöhemmin.
Se tunne kun mekko oli valmis. Kauniin henkarinkin olin löytänyt jostain. Katsoin sitä mekkoa varmaan puolituntia, lattialla istuen. Se oli valmis. Ja kaunis. Tietenkin, muutama kauneusvirhe löytyi, mutta en jaksanut välittää, korjailin niitä roikkuvia langanpätkiä Erikeeperillä ja olin tyytyväinen.
Heinäkuun 9.-12. syntyi ihana pikkuinen tyttö, joka sai mekon omakseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti